Somehiljaisuus - Perhostarina

Vuosi 2021 tulee olemaan muutosten vuosi. Tämä vuosi on nyt jo tuonut tullessaan monta uutta asiaa. Kirjoitin Savon Sanomille mielipidekirjoituksen liittyen lastensuojelun nykytilanteeseen. Kirjoitusta ei julkaistu, mutta minusta tehtiinkin iso lehtijuttu. Jutussa haastateltiin minua ja blogissanikin esiintynyttä The Sossua. Jutun myötä olen saanut yhteydenottoja biologisilta sukulaisiltani. Esimerkiksi eräs vanhempi sukulainen lähetti minulle kirjan, joka kertoo hänen omista nuoruus- ja lapsuusvuosistaan. Olen käynyt pitkiä puheluita biologisten isovanhempieni sisarusten (isovanhempani ovat kuolleet) kanssa. Olen kysynyt asioista, joista ei ole ennen puhuttu ääneen, mutta jotka ovat vaikuttaneet merkittävästi sukupolvesta toiseen. Haluan itse välttää näitä virheitä omassa elämässäni, kuten lasten kasvatuksessa, parisuhteessa ja ystävyyssuhteissa. Haluan olla rakastava ja läsnäoleva äiti, puoliso ja ystävä. Haluan elää onnellisen arkista ja tasaista elämää. Haluan päästä vaikuttamaan asioihin ja saada lapsen äänen kuuluville.

Aasinsiltana tästä päästäänkin siihen, että lähdin kunnallisvaaleihin ehdokkaaksi. Olin miettinyt asiaa jo aikaisemmin. Tuntuu, että en ole saanut riittävästi omaa ääntäni kuuluville työyhteisöissä, joissa olen ollut, tai lähipiirissäni ”urputtamalla”.  Päätös ehdokkuudelle tuli, kun ystäväni houkutteli ja vinkkasi minusta vihreille. Sainkin pian puhelun ja lupauduin lähtemään sitoutumattomana vihreänä ehdokkaaksi. Sydämenasiani on lasten ja nuorten hyvinvointi sekä heikommassa asemassa olevien henkilöiden auttaminen. Minulle tärkeitä asioita ovat ehkäisevä mielenterveystyö sekä ikäihmisten hyvinvointi. Ja haluan päästä edistämään näitä asioita. Kaikella on kuitenkin varjopuolensa. Alkuun olin innoissani ja pursusin ideoita vaalikampanjointiin liittyen. Julkaisin kuvan somessani, jossa näkyi vihreiden slogan ja sen jälkeen sainkin muutamia viestejä. En olisi uskonut, että ehdokkuuteni vihreiden sitoutumattomana olisi näin paljon herättänyt tunteita. Minulle alkoi tulla viestejä tutuilta ja puolitutuilta. Viestien sisältö on ollut mm. tällaista: ”Miksi olet tuollainen viherpiiperö?”, ”Sori, mun kavereihin ei vihreitä mahdu.” ja ”Muuten antaisin sulle äänen, mutta kun olet vihreiden listoilla niin en anna.”. Okei, kiitos näistä kommenteista! Mitä saitte näistä, kun toitte mielipiteenne esille? Ette ainakaan tukeneet minun ajatusta siitä, miksi lähdin ehdokkaaksi eli mm. saamaan lapsen äänen kuuluville. Ihmisenä ehdokkuus ei minua kuitenkaan ole muuttanut, paitsi korkeintaan avoimempaan suuntaan.

Koen aina olleeni arvoiltani lähimpänä vihreitä. Normaaliarjessani ekologisuus ja ”vihreys” näkyykin pienillä päätöksillä, kuten kierrättämällä, uusien huonekalujen sijaan vanhojen entisöinnillä, työmatkan kulkemisena pyörällä auton sijaan yms. Vihreiden kanssa en kuitenkaan kaikesta samaa mieltä ole, kuten esimerkiksi maatilan tyttönä karjatalouteen liittyvissä asioissa, ja siksi lähdinkin sitoutumattomana. Sitoutumattomana ehdokkaana en ole sitoutunut puolueeseen, mutta ajan kuitenkin samansuuntaisia asioita ja olen erittäin kiitollinen koko vihreiden avoimesta porukasta, johon olen päässyt mukaan. Olen aikaisemmin ajatellut, että en ymmärrä politiikasta mitään. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että politiikka on yhteisten asioiden päättämistä. Kannustankin kaikkia äänioikeutettuja äänestämään sellaisia ihmisiä valtuustoon, jotka ajavat sinulle tärkeitä asioita. Valtuustossahan päätetään asioista, jotka vaikuttavat kuntalaisten elämään. Tämän blogin aion pitää pitkälti politiikkavapaana alustana. Kuitenkin kunnallisvaaliehdokkuus on iso osa elämääni tällä hetkellä. Koska asiat, joita ajan, ovat lähellä myös tätä blogin aihealuetta, niin tulen varmasti täälläkin mielipiteitäni ja ajatuksiani tuomaan esille.

Hieman lähti sivuraiteille kirjoitukseni, mutta edellä kertomani kommentit ehdokkuudesta saivat rajaamaan somen käyttöä radikaalisti ja miettimään, mitä haluan tuoda esille julkisesti ja mihin olen valmis. Minulla on hyvä tukiverkosto ympärilläni ja harrastuksia, joissa saan ajatukset muualle. Aion jatkossakin rajata somen käyttöä; olla tavoittamattomissa. Yritän olla päästämättä ilkeitä kommentteja ihon alle, joten paksun nahan kasvattaminen on työn alla.

Ei masistella liikaa kuitenkaan. Tässä on menossa myös paljon muitakin mukavia asioita. Tällä hetkellä kirjoitan tätä tekstiä Kuusamossa, loppuviikosta on pari päivää töitä ja ensi viikon vietämme Tahkolla. Sitten minulla onkin pitkä työputki tiedossa. Samaan aikaan muutamme ihanaan vanhaan paritaloon, jossa on narisevat vanhat lankkulattiat ja mukavanoloiset naapurit. Olen tehnyt työhakemuksia töihin, jotka ovat lähempänä unelmiani. Keväällä käyn myös Kokoan järjestämän kokemusasiantuntijakoulutuksen. Eli loppujen lopuksi asiat on aika hyvin!

Kuvat ottanut Sanni Kirjavainen