Sairaanhoitajapäivä - Perhostarina

Huomenna 12.5 vietetään kansainvälistä Sairaanhoitajapäivää. Päivä on Florence Nightingalen syntymäpäivä. Florence oli syntyjään Englannista ja  hän kehitti hoitotyötä merkittävästi eteenpäin 1800-luvulla. Hän oli nykyaikaisen sairaanhoidon ja sairaanhoitajan esikuva. Käänteentekevin vaihe Nightingalen uralla oli, kun hän oli auttamassa Krimin sodan uhreja. Florencesta ja hoitotyön historiasta löytyy googlettamalla kattavasti tietoa. 

Hoitotyö on kokenut vuosien saatossa mullistavia muutoksia. Muistan lapsena, kun sairaanhoitaja-kätilö isoäitini opetti minut laittamaan lakanat samalla tavalla kuin sairaalasänkyyn. Ei lakanat luisuneet vaikka isoveljen kanssa saattoi mennä ajoittain riehumiseksikin sängyssä. Isoäitini kertoi myös kuinka teki kotikäyntejä ja kertoi ehkäisyvälineistä perheille. Saattoipa kätilö isoäitini teini- Mialle kertoa näitä samoja asioita, joita kuuliaisena, hieman korvat punaisena kuuntelin. Mieleeni on jäänyt useita kertomuksia isoäidiltäni, sekä valokuvia isoäitini kätilöopistoajoilta. Kuvissa on huoliteltuja kätilöitä joilla oli tyköistuvat mekot päällään ja hilkat päässään. Isoäitini muistoista ja valokuvista sain sen käsityksen, että hoitoalan ammatti oli haluttu ja hoitajia arvostettiin.  

Isoäidin jalanjälkiä lähdin minäkin. Sairaanhoitajana olen työskennellyt monessa eri paikassa. Hoitajana olen nähnyt työn monipuolisuuden. Opiskelijana kotihoidossa kohtasin ikäihmisiä jotka viettivät suurenosan päivästä kotona yksin. Hoitajan käynti saattoi olla päivän tai viikon ainut lähikontakti. Samaan aikaan kellon tikittäessä hoitajana pyrin olemaan läsnä asiakkaalle, kun taas ajatukset alkavat olemaan jo seuraavassa asiakkaassa. Olen ollut töissä osastolla jossa sairaanhoitajan vastuulla saattoi olla lähes kymmenen potilaan lääke- ja ravitsemushoito. Lisäksi päivän aikana työhön kuuluisi kuntoutus ja kohtaaminen potilaan kanssa. Se syyllisyyden tunne oli valtava joka painoi harteilla, kun työpäivän päätteeksi mietit kuinka moni asia jäi tekemättä kiireen ja resurssipulan vuoksi. Terveyskeskuksen vastaanotossa työskennellessäni kohtasin asiakkaita jotka olivat kiitollisia hoitoon pääsystä, mutta myös niitä jotka haistattelivat ja haukkuivat. Välillä tuntui, että ihmisten käytöstavat unohtuivat, kun saivat yhteyden terveyskeskuksen ajanvarauspuhelimeen tai pääsivät vastaanotolle. 

Viimeisen 1,5 vuoden aikana olen nähnyt tahdin kiihtyvän COVID-19 kriisin keskellä. Hoitoalan henkilökunta on entisestään väsynyt ja kuormittunut tilanteesta. Tuntuu, ettei hoitoala ole enää yhtä haluttu kuin aikaisemmin. Uskon kuitenkin, että jokainen meistä arvostaa hoitajia ja työtä mitä he tekevät. Olen kuullut ja lukenut uutisista, että osastoja supistetaan tai jopa suljetaan henkilöstövajeen vuoksi. Hoitoala on kriisissä.  

Tulkaa huomenna kuuntelemaan Webinaaria jossa ovat keskustelemassa kansanedustaja Noora Koponen, kaupunginvaltuutettu Liisa Pietikäinen (sh), kuntavaaliehdokkaat Jenni Vaattovaara (HLL) ja Mia Mustonen (sh). Keskustelua luotsaamassa Panu Laturi. Kuuntelijoiden on mahdollista laittaa kysymyksiä Webinaarin aikana.  

Ystävistäni ja tutuistani löytyy useita hoitoalalla työskenteleviä. Pyytäisinkin teitä laittamaan ajatuksia, kysymyksiä vaikkapa tänne blogiin tai facebookin kommenttikenttään. Esimerkiksi voisitte miettiä vastauksia näihin kysymyksiin; Kuinka terveydenhuoltoalan henkilökunnan työhyvinvointia parannettaisiin/ylläpidettäisiin? Kuinka alalle saadaan enemmän hoitajia? Kuinka saadaan hoitajat pysymään työssään? Mitä muutoksia olisi tehtävä, että hoitajat jaksaisivat raskasta työtään? 

Linkki huomiseen webinaariin https://www.facebook.com/events/530296994626802?ref=newsfeed