Lastenkodissa part. 2 - Perhostarina

Kesä läheni loppuaan. Mukavat sosiaalityöntekijät tekivät meillä kotikäyntejä. Toivoin joka kerta, että he ottaisivat minut mukaansa. Esittelin heille piirustuksiani ja uusia lelujani, mitä olin mummiltani saanut. Lelut oli saatu McDonald’s lastenaterioiden yhteydessä.  Näytin heille myös jääkaapin sisältöä, joka oli hyvin pitkälti yksipuolinen: nakkia ja leipää. Oli muistaakseni 1997 kesän loppua tai syksyn alkua, kun sossut alkoivat puhua minun sijoittamisesta pois – lastenkotiin. Ajattelin, että olisipa ihana päästä sinne takaisin. Siellä olisi rutiinit ja leikkikavereita. Sosiaalityöntekijäni oli jutellut lastenpsykiatrin kanssa. Psykiatri oli ehdottomasti kieltänyt sossuja hakemasta minua suoraan kotoa. Turvallisempaa olisi, kun minut haettaisiin koulusta.

Äiti herätti minut aamulla. Söin aamupalaksi ruisleipää meetvurstilla. Oli tavanomainen aamu, eikä mikään enteillyt, että tämä päivä olisi poikkeuksellisempi kuin muutkaan. Lähdin äidin saattamana kouluun. Äiti jäi koulun pihan reunalle vilkuttelemaan. Oli välitunti. Leikin muiden tyttöjen kanssa. Ruokatunnilla salissa isommat pojat naurattivat meitä. He vääntelivät silmiään eri suuntiin ja ilmeilivät. Kikattelimme. Tänään oli lyhyt päivä. Viimeisen oppitunnin päätteeksi minut pyydettiin erityisopettajan huoneeseen. Ihmettelin, että eihän tänään pitänyt olla matematiikan kertausta. Menimme erityisopettajan kanssa ulos ja minua oli vastassa tuttu The Sossu sekä hänen työparinsa. Hymyilin, sillä tiesin, mitä tämä tarkoitti. Pääsisin taas lastenkotiin. 

Istuin henkilöauton takapenkille ja lähdimme ajamaan tuttua reittiä lastenkotiin. Lastenkodissa oli tutut aikuiset. Lapset olivat vaihtuneet ja onnekseni huomasin, että pojat, jotka olivat minua aikaisemmin kiusanneet, eivät enää olleet lastenkodissa. Sain oman huoneen ja aloin tutustumaan muihin lapsiin. Äitikin tuli. Näin, että äidin silmät olivat kosteat. Lohdutin äitiä.  

Lastenkodissa päivät vierivät. Pojat, jotka olivat minua aikaisemmin kiusanneet, olivat poissa ja minulla oli mukavampi olla. Parin kuukauden päästä sain kuulla, että minulle oli löydetty perhe maatilalta. Äitikin oli käynyt tutustumassa perheeseen. Hän kertoi minulle, että siellä oli ovenkahvoissa kultaiset nupit. Mietin, minkälaiseen palatsiin pääsisin muuttamaan. Sain kuulla myös, että siellä oli lehmiä ja kissa. Olisin perheen ensimmäinen lapsi. Odotin sijaisvanhempieni käyntiä lastenkotiin kuin kuuta nousevaa. 

Tuli päivä, kun tulevat sijaisvanhempani tulivat tutustumaan minuun ensimmäistä kertaa. Katsoin lastenkodin ikkunasta, kuinka he kävelivät autosta sisälle. Sijaisisällä oli päällään harmaa-musta ruudullinen takki ja sijaisäidillä vihreä takki. Mahanpohjaani kutkutti. Hykertelin innosta.