Ikäihmisiä unohtamatta - Perhostarina

Vaaliteemani liittyvät vahvasti lapsiin, nuoriin, perheisiin, sekä työhyvinvointi teemana työikäisiin. Mielenterveys on ollut myös esillä ja sehän kuuluu kaikille meille. Jos mieli ei ole terve, niin meidän on vaikea olla.

Minulle tuli viestillä kysymyksiä. Kysymyksiä asioista joista en ole kanavillani paljon puhunut, mutta jotka ovat minulle tärkeitä. Päätinkin vastata kysymyksiin julkisesti. Ensimmäisen kysymyksen vastauksesta tuli niin laaja, että aion vastata näihin kysymyksiin viitenä peräkkäisenä päivänä.

1. Mitä ajattelet palvelukotien kehittämisestä virikkeellisemmäksi asuinpaikoiksi ikäihmisille? Voisiko kotona asuvia ikäihmisiä kuskata virkistymään läheiseen palvelutaloon?

Jokaiselle ihmiselle iästä riippumatta kuuluu inhimillinen elämä. Elämä jossa on hyvä olla. Ikäihmiset kokevat paljon yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta. Viriketoiminnalla luodaan yhteisöllisyyttä, viihtyvyyttä ja ylläpidetään toimintakykyä. Palvelukodin tulisi olla koti jossa viihtyy. Sairaanhoitajana olen opiskeluaikoina työskennellyt palvelutalossa ja nähnyt mitä ikäihmisen hoito siellä on. Hoitajat ovat ammattitaitoisia, haluavat kohdata jokaisen asukkaan yksilönä ja tekevät parhaan työssään. Valitettavasti jokaisen hoitajan takaraivossa tikittää kello ja kiire määrittää valitettavasti hoidonlaatua. Hoitajilla jää harvoin aikaa asukkaiden viriketoimintaan.

Ennen covid-19 aikaa palvelutaloissa oli viriketoimintaa. Esimerkiksi seurakunnan ja SPR työntekijät, ja muut vapaaehtoiset ovat käyneet järjestämässä laulutuokioita ja ulkoilleet ikäihmisten kanssa. Tiedän, että palvelutaloissa on käynyt myös kaverikoiria piristämässä ikäihmisiä.

Kuopiossa ikäihmisille on järjestetty (covid-19 sotkenut tätäkin..) päivätoimintaa toimintakeskuksissa. Toimintakeskustoiminta on useimmiten palvelutalon yhteydessä. Niiden tarkoitus on ollut tukea ja edistää kotona asuvan ikääntyvän toimintakykyä ja toimia kohtaamispaikkana. Tilaisuuksissa on ollut mm. yhteislaulua, päivätansseja ja hengellisiä tilaisuuksia. Päivätoimintaa on järjestetty omatoimisille ikäihmisille, sekä niille joilla puoliso on omaishoitajana. Taksi on hakenut kotoa ikäihmisen päiväksi päivätoimintaan ja omaishoitaja puoliso on saanut levähtää hetkeksi. Toivotaan, että covid-19 tilanne helpottaa ja myös ikäihmisten virikeryhmät jatkuvat.

Tulevaisuudessa voisi yhdistää vielä enemmän eri sukupolvia kohtaamaan toisiaan. Päiväkodit ja koulu voisivat tehdä enemmän yhteistyötä vanhuspalveluiden kanssa. Olisi hienoa jos nuoremmat kuulisivat ikäihmisten elämäntarinoita. Kertoisivat omasta nuoruudestaan. Nuoret voisivat kertoa nykyhetkestä ja opettaa älypuhelimen tai tabletinkäyttöä. Ehkäpä pelata yhdessä korttia, shakkia tai lautapelejä. Päiväkoti-ikäiset voisivat askarrella ja ulkoilla ikäihmisten kanssa. Lapset voisivat järjestää kulttuuria ikäihmisille vaikkapa nukketeatterin muodossa.

Olisiko sinulla ideoita ikäihmisten viriketoimintaan palveluasumisen yhteydessä? Minkälaista viriketoimintaa toimintakeskuksissa tulisi jatkossa järjestää? Onko mielestäsi Kuopiossa ikäihmisille riittävästi virikkeitä? Entä mitä mieltä olit siitä, että nuoret tekisivät enemmän yhteistyötä ikäihmisten kanssa?

Kerronpa vielä tähän loppuun erään tarinan mikä tuli mieleeni tätä kirjoittaessani. Opiskeluaikoinani innostuin Venäjän kulttuurista. Olin Pietarissa kahden viikon opintomatkan ja tämän lisäksi 10 viikon harjoittelujakson. Kielitaidottomana opin Venäjän kielen alkeita ja pärjäsin mm. ravintolassa ja lentokentällä matkalla Sotshiin. Harjoittelujakson jälkeen menin kesäksi töihin Helsinkiin vanhainkotiin. Vanhainkoti oli virikkeellinen ja osallisti asukkaita toimintakykyjensä mukaan kodin (olihan tämä vanhainkoti heidän kotinsa) askareisiin. Vanhainkodissa asui eräs muistisairas vanhempi herra jolla päivät kävivät pitkäksi. Pitkin päivää hän kyseli milloin juna lähtee takaisin Petroskoihin. Kerta toisensa jälkeen hän joutui pettymään. Keksin sitten, että hänenhän kanssaan voisin ylläpitää ja harjoitella venäjän kielen taitoani. Ostin oppikirjan ja venäjän kielisen ristikkolehden. Päivät menivät nopsakkaan. Huomasinkin, että junakyselyt vähenivät (eivät loppuneet) ja seuraavaksi hän odotti, että pääsee täyttämään ristikoita ja samaan aikaan kertomaan tarinoita Petroskoista. Tarinat hän kertoi venäjäksi joista varmasti yli puolet menivät minulta ohi, mutta huomasin näiden hetkien olevan hänelle merkityksellisiä. Nämä kohtaamiset ovat jääneet mieleeni.

Kuvituskuvan kuvakollaasissa kuvia edellä kertomastani kesästä vanhainkodissa.